Kalkkimaa

Raidalliset kalkkivuoremme muodostuivat noin sata miljoona vuotta sitten, aikaan jolloin nämä Kalkkimaan nurkkani makasivat märkinä aaltojen alla.

Siihen aikaan pienet vedessä elävät oliot vajuivat kuollessaan meren pohjalle. Niitä piti olla paljon, tosiaan kovin paljon, jotta niiden luurangot pystyivät muodostamaan nytkin paikoittain yli sata metriä korkeita kalkkikivikallioita, mutta kukaan ei ollut siihen aikaan niitä laskemassa, eikä puhumassa niiden mahdollisesta sukupuuttoon katoamisesta.

Eri vaiheissa kertyi taas kivenkovaa piikiveä, joka muodosti vaakasuorassa olevat tummat raidat. Juuri piikiveä Retu Kivinen kuljetteli Brontonosturissaan kauan myöhemmin, ensin kivikaudella ja sittemmin Hesarissa, ellen väärin muista.

Meriveden laskettua ja merenpohjan noustua, eroosio on vuosisatojen aikana kaiverrellut merestä noustua mannerta, lähinnä alhaaltapäin meren voimaa käyttäen, mutta myös ylhäältä käsin esimerkisi veden jäätyessä eri koloissa. Näin ovat syntyneet jyrkät rantakalliomme, suurten lohkojen pudotessa mereen.

Rantakalliot muuttuvat koko ajan. Eroosio nakertaa tätä osaa Normandiaa, Kalkkimaata, joka vuosittain näkee itsestään osia putoavan mereen. Kalkkipitoiset lohkot sulautuvat melko nopeasti veteen antaen samalla merelle tyypillisen värinsä. Luulisi lehmänomistajien kaataneen siihen kaiken maidon taisteluissaan maidon hinnasta. Kovat piikivet taas hakkautuvat aallokossa toisiaan vastaan ja muuttuvat melko pyöreiksi rantakiviksi, millä ei ole mukava kävellä. Hiekkarantoja täällä ei juuri näe.

Pyöreähköt rantakivemme ovat usein melko vaaleanharmaita ulkopuolelta, mutta paljon tummempia sisältä. Niitä ei saa enää kerätä taskuunsa departementissamme, eikä paikallisia kiviä saa myöskään käyttää teollisuudessa. Sitä varten ne on tuotava muualta, ei välttämättä kovin kaukaa, sillä rantakallioita on pohjoiseen kilometrikaupalla.

Jyrkkiä kalkkikivisiä kallioita näkee myös sisämaahan päin. Niitä voi havaita lähinnä Seinen jommallakummalla rannalla, toisinaan oikealla, toisinaan vasemmalla, pitkälle rannikolta ja Kalkkimaasta poispäin.

Kalkkimaa on noin 3000 km2 suuruinen ja 100-180 metrin korkuinen pläntti joka lännessä ja pohjoisessa putoaa jyrkästi Englannin Kanaaliin, etelässä Seinejokeen, ja jolla on itäisenä naapureina matalat Varennen ja Pyhän Ostropertin laaksot ja saman nimiset joet.

Kalkkimaassa on teollisuutta, on satamia, on maanviljelystä ja täällä on myös kotini, tiilestä, piikivestä, ja vähän myös kalkkikivestä rakennettu talo tarpeeksi kaukana rannasta. En usko sen sortuvan mereen aivan ensi vuosikymmeninä vaikka se onkin jo pitkälti yli satavuotias, tyypillinen Kalkkimaan rakennus.