Meuble à tiroirs

La dernière finition vient d'être apportée au meuble à tiroirs de la cuisine.

Comme je l'ai probablement déjà raconté, il s'agit d'un meuble de récupération dont nous avons entre autre modifié la façade en ajoutant du bois exotique - de récupération - sur les tiroirs.

La plinthe laissait toutefois toujours à désirer, car le vieux stratifié brun, de surcroît très usé, ne s'accordait pas bien au reste de la cuisine.

Elle est maintenant couverte par des morceaux de lames de terrasse, également de récupération, adroitement découpées à l'égoïne par DD afin d'épouser la forme du mur.

Sur la photo on peut aussi apercevoir la crédence, ajoutée depuis la dernière fois. Celle-ci est faite dans le même carrelage que le sol. (Il m'en restait juste ce qu'il fallait. Même le dernier carreau, déjà entamé, a servi.)

J'ai aussi peint deux murs, celui à gauche, et celui d'en face, en gris mi-foncé. Cela change un peu des murs autrement plutôt clairs.

Le résultat n'a pas l'air de déplaire à Moumoune qui continue de manger de bon appétit dans le coin tranquille qui est réservé exclusivement aux chats.

Varttitunti

Tämän kuun 18 päivänä (joka muuten oli nimipäiväni täkäläisen kalenterin mukaan) oli kesän kuumimpia päiviä. Illansuussa mittari näytti vielä lähes 30 astetta, kun lähdimme ajelemaan St Valery-en-Caux'n pieneen rantakaupunkiin. Sinne pääsee noin puolessa tunnissa.

 Rannikkoa seuraten huomasin merellä matalan pilven. Tiesin mistä oli kyse.

 Olivatko matalassa vuorovedessa pulikoivat ihmiset huomanneet mitään?

 Heille riitti vielä aurinkoa.

 Kalkkiseinämät olivat jo ylhäältä aivan pilvessä.

 Ihmiset rupesivat poistumaan vedestä.

 Kaupunkia ei enää erottanut pilvien takaa.

Turistit ihmettelivät. Paikkakuntalaiset tiesivät. Myös minä, sillä olin sen jo nähnyt muutaman kerran. Merisumu oli tullut kaupunkiin.

Kun astuimme autoon lämpömittari osoitti 17 astetta. Plussan puolella kuitenkin.

Ensimmäisen ja viimeisen kuvan välilla ei  mennyt varttituntiakaan. Seuraavina päivinä rannikolla oli paljon viileämpää kuin muutama kilometri sisämaahan. Sellaista on tuo meidän merisumu.

***

L'arrivée du brouillard de mer sur St Valery en Caux le soir du 18 août. En moins d'un quart d'heure il a englouti le front de mer, faisant chuter la température à 17°. C'était au départ une des journées les plus chaudes de l'été.

Lupaus

Ulkolämpömittari oli aamupäivällä viidentoista asteen rajamailla, luvaten kaunista kesäsäätä keskelle tammikuuta.

Lupauksiin ei pidä aina uskoa. Äsken tihkui sadetta, ja taivas on nyt aivan harmaa. Asteita ei tosin ole kuin noin kolmannes vähemmän.

Ovatkohan politiikkojen vaalilupaukset samaa lajia?

Myrsky rauhoittaa

Mitä pahempi myrsky sitä parempi mielenrauha.

***

Looking at the stormy sea gives you inner peace.

16/12

Lumi tuli tavallista aikaisemmin nurkillemme tänä vuonna, jo marraskuun viimeisenä torstaina, eli tasaan viikko sitten.

Se ei ole sen jälkeen sulanut ja viime yönä sitä tuli lisää. Vieläkin jokunen hiutale putoilee maahan. Ehkä kyseessä on vain katolta putoavaa lunta. Ehkä ei.

Sahatavaravarastossa paloivat valot koko yön. Joku oli ilmeisesti unohtanut sammuttaa ne. Sellaista sattuu, ja sattuikin sopivasti kuvaa varten.

Kello oli vähän yli kuuden kun päästin naapureiden kissan, Herran Lähde Lätkii ulos. Se viettää suurimman osan ajastansa meillä, eivätkä naapurit tule edes kyselemään olemmeko sen nähneet. Kuitenkin he tietävat sen viihtyvän täällä.

Vastaus kysymykseen "Voiko kissaa omistaa" onkin siis ei, ellei kissa itse halua.

Tälläkin hetkellä se istuu minua vastapäätä, tosin ikkunan toisella puolella. Pitääköhän minun päästää se pakkasesta sisään lämpimään?

En tiedä pitääkö, mutta tiedän että kissa onnistuu kuitenkin jossain vaiheessa tavalla tai toisella saamaan ikkunan tai oven aukeamaan. Sellaisia ne ovat, nuo kissat. Taitavia.

Huit jours de neige déjà.

Rajamailla

Pois hiipii valo

päivän aurinkoisen.

Yö musta saapuu.

Pysähtynyt muutos

Se alkoi muutama päivä ennen kun automme jäi joen pohjaan.

Olimme kuin niin monta kertaa aikaisemmin ylittämässä jokea paikassa missä ei olisi pitänyt olla kuin kymmenisen senttiä vettä, mutta rankat sateet olivat ruopanneet joen pohjaa, ja sinne se auto jäi. Nokka isossa kolossa.

Meillä oli onnea, auto saatiin hinattua pois ja sen kuivuttua se oli aivan käyttökelpoinen. Radio vain samahti. Toisille sattui hassummin ja he joutuivat vaihtamaan moottoria kokonaan. Tai autoa...

Vuosien mittaan sadetta jatkui. Pikkuteillä oli vettä niin paljon että puolet rekka-auton renkaasta upposi siihen. Pikkuautolla ei kannattanut ajatellakaan siellä ajamista.

Kaupungissani näin veden tulevan katua sellaista vauhtia että siihen pysäköidyt autot siirtyivät sen mukana. Ihmisiä kuoli ainakin yksi. Muualla enemmän.

Tulvat siirtyivät meistä ensin pohjoiseen ja sitten etelään. Ympärillemme. Joka kolkkaan.

Syytettiin milloin ketäkin.

Automme jäi joen pohjaan 1990-luvun alussa, ja siitä lähtien harmaus on vaan lisääntynyt vuosi vuodelta.

Ilmastonmuutos on pysähtynyt yläpuolellemme.

Peut-on dire que le changement (climatique) s'est arrêté au-dessus de nous?

Sinivalkoinen kissa

Minua harmitti eilen, sillä olin päättänyt pitkästä aikaa osallistua Valokuvatorstain haasteeseen, mutta varastossa ei ollut yhtään sinivalkoista kuvaa. Ja ulkona satoi kaatamalla.

Mutta onneksi talossa on melkein valkoinen kissa ja sillä siniset silmät. Heitin nukkuvan katin päälle puhtaan sinisen pyyhkeen antamaan lisää väriä.

Nefertiti ei ymmärtänyt miksi herätin sen, muttei myöskään valittanut vaan katsoi suoraan kameraan ja sen takana olevaa kiusaajaansa.

***

Portrait de Nefertiti, l'inspiratrice de Blue Eyes.

***

A beauty or a beast?

Kolmiodraama

Ensin kaksin, sitten kolmisin, mitenköhän seuraavaksi?
Vastaus - ehkä - joskus toiste!

Perunoita ennen ja nyt

Ennen, kauan sitten, kovin kauan sitten, perunoita ei kasvanut kuin Perun Andeilla.

Nyt niitä löytää jo ympäri maailmaa, ja Ranska lienee tänäänkin kymmenennellä paikalla jos maailman tuottajamaat listataan.

Suomessakin syödään ranskalaisia perunoita - eikö vaan? Ranskassa taas syödään jonkun verrain perunoita englantilaisittain (à l'anglaise) eli keitettyinä, suomalaiseen tapaan.

Ennen perunat kylvettiin mies- ja hevosvoimin. Nykyään traktorit ja niihin liitettävät kylvökoneet hoitavat hommat hetkessä.

Ennen, ja vielä nytkin mutta vähemmässä määrin, perunat kylvettiin yhden perunan leveyden penkkeihin, mutta siitä on jo parisenkymmentä vuotta kun mm täällä Normandiassa ja myös vähän pohjoisempaan päin näin ensimmäistä kertaa kahden perunapenkin liittämistä yhteen.

Nykyään sitä näkee yhä enemmän.

Lisäisin vielä tähän että ennen ostimme mielellämme maailman parasta perunalaatua, bintje nimeltään, joka on ollut Ranskan lajikeluettelossa vuodesta 1935 lähtien. Sitä olen joskus ostanut Suomessakin, Helsingin Kauppatorilta, äitini kanssa ostoksilla.

Bintje on ainoa laatu jota voidaan käyttää mihin vaan. Sitä voi keittää, sitä voi paistaa, siitä voi tehdä perunalastuja ja ranskalaisia perunoita, ja myös perunalaatikkoa, mutta sitä ei voi pestä etukäteen niin kuin nykyään toivotaan. Sen lisäksi se on altis sairauksille, mm perunarutolle.

Siitä syystä on jo kauan kehitetty uusia lajikkeita. Näitä voi pestä jottei ostajan tarvitse liata käsiään, ja nämä eivät myöskään ole perunarutolle ja muille sairauksille yhtä alttiita kuin hollantilaisten kehittämä suosikkini.

Mutta sanon kuitenkin että jos itse saisin ja voisin valita, en käyttäisi muuta kuin pesemättömiä bintjejä. Ennen ja nyt. (Tosin jääkaapissani on tällä hetkellä Charlotte-lajiketta, sillä kaupasta on vaikea löytää "likaisia" bintjejä ja omat perunani on jo syöty - mutta nekin olivat Agata-lajia.)

Minäkö?

Mitä sinä tuijotat?
Härkäpäistä kaksoisolentoaniko?

Autio

Aivan autiossa paikassa voi tuntea itsensä vakoilluksi.

Les murs n'ont pas que des oreilles, ils ont aussi des yeux.

Big Brother is watching you.

Väggarna har inte bara öron, de har också ögon.

Miten nyt?

Mitenköhän tässä nyt käy?

Sumua riittää, rahtialukset odottavat ulapalla satamaan pääsyä, mutta luotsivene on vielä kuivalla maalla!

Onkohan luotsi edes herännyt?

Mikä tämä on?

Siitä on jo kolme vuotta. Siirtelimme lapiolla tontillamme vähän maata, ja yllättäen aivan pieni kolo muuttui aina vaan yhä suuremmaksi. Löysimme paljon vanhaa rojua kaivausten yhteydessä ja tunsimme itsemme sekä aarteenetsijöiksi että arkeologeiksi.

Lopulta uskalsimme astua kalkkikiveen avattuun käytävään. Runsaan metrin jälkeen se kääntyi 90° vasemmalle. Ja sitten taas vasemmalle. Sieltä näkikin jo ulos. Aukko oli se reikä jota olimme luulleet vanhan kettupesän sisäänkäynniksi.

Käytävässä oli tarpeeksi tilaa normaalikokoiselle ihmiselle, ja katossa oli muutama rautainen koukku. On kai vieläkin.

Kylmän talven takia maata on taas pudonnut aukon eteen, paljastaen samalla vanhan ruostuneen hernepurkin.

Mutta mihin on käytävää käytetty? Sitä emme tiedä tarkkaan vieläkään. Saattaa olla että sitä on käytetty turvapaikkana toisen maailmansodan yhteydessä. Rannikko oli täynnä saksalaisia, ja englantilaiset pudottelivat pommeja.

Saattaa tietysti olla myös niin että käytävässä on vielä jossakin piilotettu ovi, ja sen takana aarrekammio.

Ken tietää?

Ulkokeittiö

Lämpimät säät lähestyvät - toivottavasti - pitkän talven jälkeen ja pian ihmiset siirtävät keittiönsä ja ruokailunsa ulkosalle. Vaimot ovat tyytyväisiä sillä aviomiehet huolehtivat usein grillauksesta. Ruoan laitto on ulkona hauskaa ajanvietettä, ei työtä.

Kuvan ulkokeittiö ei tosin ole grilli, mutta sielläkin on todennäköisesti enemmän miehiä kuin naisia keittämässä mustaa soppaa.

Sopasta ei tule mustamakkaraa, ei mämmiä, vaan hiilimustaa jota käytetään pääosin autorenkaiden valmistuksessa.

Sen keittämisessa hääräävät ovat joskus yhtä mustia kuin grillauksessa näppinsä polttaneet.

Murphy erehtyi

Väitän, että se Murphy joka jo aikoja sitten sanoi että asia joka voi mennä pieleen myös menee, oli väärässä!

Toissa iltana olin menossa DD'n kanssa illastamaan Seinen toiselle puolelle. Itse asiassa DD odottikin jo minua melkein ruokapaikan edessä.

Kun ylitin joen näin rahtialuksen keulan tulevan esille Tancarvillen sillan - ja itseni - alta. Siitä olisi voinut saada mainion kuvan, mutten tietenkään voinut pysähtya sillalle enkä myöskään ruveta tähtäämään alusta kamerallani. Autoni olisi päättynyt veteen aluksen viereen, tai parhaimmassa tapauksessa sen kannelle. Murphy olisi ollut oikeassa.

Ollessani taas maan kamaralla, alus näkyi oikealla puolellani, mutten voinut liikenteen takia pysähtyä sitä kuvaamaan, ja ainoat parkkipaikat maantien vierellä olivat jo varattu. Senkin Murphy!

Siihen asti Murphy olikin ollut oikeassa, mutten luovuttanut, vaan poimin DD'n ravintolan edestä mukaan autoon ja ajoimme kalkkivuorella sijaitsevalle vanhalle majakalle. Sieltä on hieno näköala joelle päin.

Siellä se rahtialus oli, putruttamassa kohti laskevan auringon siltaa, ja melko pian se olisi jo saanut keulansa Normandian sillan alle. Mutta siellä ei ole enää korkeita kalliovuoria eikä niillä vanhoja majakoita.

Menikö pieleen, herra Murphy?

***

Pari muuta kuvaa aluksesta kakkos- ja kolmosblogissani.

Kuva elämästä

On mahdotonta ottaa kuva koko elämästä, sillä elämään liittyy niin paljon kuvaamatonta.

Moni näkee elämän yhtenä pimeytenä, johon kuuluvat vain lukemattomat kyyneleet. Pessimistin olisi kuitenkin hyvä tietää että hän voi kissan tavalla käyttää pienintäkin valopilkkua hyväkseen ja nähdä kaiken valoisana. Sitä varten hänen pitää vain kuivata kyyneleensä ja muuttua optimistiksi.

Se taas ei ole kovin helppoa.

***

Dans des moments sombres il faut regarder la vie avec des yeux de chat.

Piposta vedetty

Parempi pyy pipotta kuin pipo pyyttä.

Blaumeise - blue tit - blåmes - cinciarella - cyanistes caeruleus - mésange bleue - sinitiainen

Luun- ja puunmurtumat

Vaikka rasitusmurtumat ovat olemassa, ja vaikka luu voi murtua sairaudenkin takia, yleisin syy luunmurtumiin on tapaturma.

Katolta putoaminen, moottoripyöräonnettomuus, hiihtäjien yhteentörmäys, ja seurauksena toivottavasti vain raajan murtuma, ei selkärangan, rintakehän eikä päänahan alla olevan luun.

Pirsteleinen luunmurtuma on kuitenkin vaikeasti hoidettavissa, ja vaatii usein montakin leikkausta nauloineen. (Terveisiä Andylle joka teki suuren työn oppiessaan kävelemään uudestaan.)

DD taas oli välittamätta vaikkei aina valittamatta kyynärpäänmurtumastaan, eikä keskeyttänyt työtäänkään vaikka lääkäri käski. Murtumia on monenlaisia ja murrettuja myös.

Kuvassa oleva puunmurtuma näyttää aivan avomurtumalta (klikkaamalla kuva suurenee, ja keskimmäisesta puusta näkyy selvästi murtuma), mutta kyseessä ei kuitenkaan ole luunmurtuma vaan kaarnan murtuma, syynä ehkä vanhuus. Puu ei ole kuitenkaan vielä murtunut.

Puunmurtumien yleisiin syihin kuuluvat myrskyt ja moottorisahat. Joskus vanhuus.

Päivän draama

Esirippu nousee ja päivän draama alkaa. Kuka ohjaa, kuka lavastaa? Sitä näyttelijät eivät tiedä. Toisistaan välittämätta komediat ja tragediat sekoittuvat elämän draamaksi, joka ei edes lopu esiripun laskeutuessa, vaan jatkuu sen takana, suljettujen ovien ja ikkunoitten piilottamana, kunnes koittuu uusi yleinen näytös, ja alkavat taas yleisön tyytymättömät vihellykset ja iloiset suosionosoitukset, kaikki sekoitettuna yhteen, samaan draamaan. Elämän farssiin.