Perunoita ennen ja nyt

Ennen, kauan sitten, kovin kauan sitten, perunoita ei kasvanut kuin Perun Andeilla.

Nyt niitä löytää jo ympäri maailmaa, ja Ranska lienee tänäänkin kymmenennellä paikalla jos maailman tuottajamaat listataan.

Suomessakin syödään ranskalaisia perunoita - eikö vaan? Ranskassa taas syödään jonkun verrain perunoita englantilaisittain (à l'anglaise) eli keitettyinä, suomalaiseen tapaan.

Ennen perunat kylvettiin mies- ja hevosvoimin. Nykyään traktorit ja niihin liitettävät kylvökoneet hoitavat hommat hetkessä.

Ennen, ja vielä nytkin mutta vähemmässä määrin, perunat kylvettiin yhden perunan leveyden penkkeihin, mutta siitä on jo parisenkymmentä vuotta kun mm täällä Normandiassa ja myös vähän pohjoisempaan päin näin ensimmäistä kertaa kahden perunapenkin liittämistä yhteen.

Nykyään sitä näkee yhä enemmän.

Lisäisin vielä tähän että ennen ostimme mielellämme maailman parasta perunalaatua, bintje nimeltään, joka on ollut Ranskan lajikeluettelossa vuodesta 1935 lähtien. Sitä olen joskus ostanut Suomessakin, Helsingin Kauppatorilta, äitini kanssa ostoksilla.

Bintje on ainoa laatu jota voidaan käyttää mihin vaan. Sitä voi keittää, sitä voi paistaa, siitä voi tehdä perunalastuja ja ranskalaisia perunoita, ja myös perunalaatikkoa, mutta sitä ei voi pestä etukäteen niin kuin nykyään toivotaan. Sen lisäksi se on altis sairauksille, mm perunarutolle.

Siitä syystä on jo kauan kehitetty uusia lajikkeita. Näitä voi pestä jottei ostajan tarvitse liata käsiään, ja nämä eivät myöskään ole perunarutolle ja muille sairauksille yhtä alttiita kuin hollantilaisten kehittämä suosikkini.

Mutta sanon kuitenkin että jos itse saisin ja voisin valita, en käyttäisi muuta kuin pesemättömiä bintjejä. Ennen ja nyt. (Tosin jääkaapissani on tällä hetkellä Charlotte-lajiketta, sillä kaupasta on vaikea löytää "likaisia" bintjejä ja omat perunani on jo syöty - mutta nekin olivat Agata-lajia.)