samedi 14 mars 2009

Love story

Olenkohan päästäni ihan sekaisin?

Olen lukenut blogistanista kuinka monelle tulee kyyneleet silmiin kun he katselevat tai muistelevat Love Storya, vanhaa nyyhkyleffaa.

Minuun Love Story ei vaikuta moksiskaan, mutta antakaa minulle kuunneltavaksi Jääkärin marssi ja saattaakin olla että kyneeleeni virtaavat aivan kuin Imatran koski ennen kun Akseli Gallen-Kallela vangitsi sen kankaalle.



Porilaisten marssi on myös aina kuulunut suosikkeihini. Sitä yritin laulaa kansakoulun laulukokeissa, tuloksena todistuksen huonoin arvosana.



Marssit ovat oma love storyni. Eivät pelkästään suomalaiset.

***

Samoin kuin Obelix putosi taikajuomapataan, minä putosin pikkuskidina Jääkärimarssi- ja muutenkin marssipataan kun itsenäisyyspäivän vastaanotoilla seisoin lehterillä Puolustusvoimain soittokunnan vieressä katselemassa Mannerheim-ristin ritareiden kättelevän Paasikiviä ja myöhemmin Kekkosia. Vika ei siis ole minun vaan Akvavitixin. Eikä juuristaan pääse edes yrittämällä eroon.


15 commentaires:

Hogrelius a dit…

När mina barn var små så fanns det ett andpar på gården.De bodde faktiskt där och såg ju precis ut som dina änder på bilden.
Barnen kallade dem för Hans och Greta och så tänker jag fortfarande när jag ser ett andpar idag!

Catherine a dit…

Mr Canard et sa petite amie regardent dans la même direction, c'est bon signe. Ils sont superbes, mais il est vrai qu'ils sont plus facile à prendre en photo qu'un virevoltant petit oiseau.

Je note dans ton texte "Love Stoya", est ce que tu nous raconterais la rencontre d'arrière grands parents sur fond de 2de guerre mondiale ?

Ou alors tu nous avertis qu'il y a une montée de militarisme dans les pays nordiques ? : (
On croirait entendre des chants russes, et pourtant les 2 langues ne doivent rien avoir en commun. Je dois avouer que ces chants sont trés beaux et pourtant je ne suis pas une fan des marches militaires et autres chants patriotiques.

SusuPetal a dit…

Love Story ei itketä minua, mutta eivät marssitkaan.
Taisin pudota pienenä musikaali-pataan, niiden musiikki itkettää.

Sirokko a dit…

Love storeista viis. Marssipadassa lillutaan täälläkin,isänmaallisen kansakoulun sattumana. Porilaisten ja ateenalaisten marssit tahdittavat kotitöitäkin, aina yhtä huonolla menestyksellä molempia, mutta mitä väliä, intoa ja paloa riittää!

Isopeikko a dit…

Noissa lauluissa on paljon tunnetta mukana.

Thérèse a dit…

Ma petite interprétation: les livres d'histoire ont surement tort, les Finlandais, par la lecture des chiffres, savent mieux s'y prendre par grand froid contre l'ennemi que beaucoup d'autres nations... et un p'tit verre pour célébrer l'amitié vaut bien plus qu'un grand char pour effrayer.

Thérèse a dit…

Tiens au fait, j'ai oublié les canards!

hpy a dit…

Pour les français, j'ai tout simplement retrouvé ces morceaux de musique quand je cherchais autre chose sur Youtube, et cela a été l'occasion de dire que je suis - comme Obélix - tombée dans le chaudron quand j'étais petite, mais mon chaudron à moi était rempli de musique militaire. Et ainsi de suite...

Ina a dit…

Marssit eivät minua itketä, mutta Sibeliuksen Finlandia-hymniä en saa kuunnelluksi kuivin silmin. Oi Suomi näytit maailmalle ...

Itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraaminen paikan päällä on varmasti ollut lapselle ikimuistoinen ja vahvan tunne-elämyksen tallentava elämys. Aikamoinen etuoikeus! Vanhempani osallistuivat juhliin sekä Paasikiven että Kekkosen aikana, joten olet heidänkin kanssaan juhlinut!

Liisa a dit…

Veteraanin iltahuuto kai eniten itkettää minua. Veteraanien laulamana eniten. Hyvää viikonloppua!

Maxime a dit…

Euh ?
Jacques et Jacqueline se rendent à un bal costumé, c'est ça ?

Marguerite a dit…

Je leur trouve un air tout à fait fiérot tous les deux, le bréchet bombé. Pour une fois que la cane n'est pas devant, elle semble plus petite que le canard.
Il va y avoir bientôt des canetons...
(J'espère qu'il ne se baignent pas dans cette eau boueuse et glaciale. On se croirait en Sibérie. Belles photos toutes les deux toutefois)

Marie-Noyale a dit…

Un sourire aux levres avec cette musique militaire et les deux amoureux!!!

Kutuharju a dit…

Kas kummaa, samoilla linjoilla, Love story oli minusta aika lattea ja laskelmoitu, mutta pienenä tykkäsin parista maakuntalaulusta joita silloin vielä piti opetella: 'kaunis on kuolla kun joukkosi eessä'...

Nykyään olen kait vähän jenginpetturi, sillä 'Auld Lang Syne' vetoaa kyynelkanaviin enempi kuin suomalaishymnit.
La Marseillaise ei ole sekään paha, se ei vaan vetoa niin tunteisiin -

Piatta a dit…

Noiden lisäksi Finlandia saa kyyneliin.