Syksyista valoa
Syysillan ensimmainen valopilkku ilmestyy DD:n ajaessa kotipihalle pitkan tyopaivan jalkeen.
Mitahan kaikkea siihen valopilkkuun kuuluu?
jette un œil - ou deux - sur la vie
Syysillan ensimmainen valopilkku ilmestyy DD:n ajaessa kotipihalle pitkan tyopaivan jalkeen.
Mitahan kaikkea siihen valopilkkuun kuuluu?
Publié par hpy à 07:32
Libellés : route, Valokuvatorstai
11 commentaires:
Mukavaa kun joku odottaa!
Toisaalta vähän pelottava kuva. Onkohan se juuri se auto jota odotan..?
Varsinkin täällä pohjoisessa syksyyn kuuluu oleellisena osana pimeys.
Moottorin murina, ukon turina, nälkäisen vatsan kurina, kärpästen surina ja pörinä, koiranpennun urina, portin pylvään rutina, kaikenmaailman nurina, mielihyvän hyrinä, ne siihen valopilkkuun kuuluu, ehkä. Ehkä joskus.
Pimeässä näkee kun joku tulee. Eli jotain positiivistakin sysipimeydessä..
Cool!
Ajovalojen häivähdys ikkunassa kertoo, että joku tulee. Kuka, meille vai naapuriin? Pian selviää...
Tunnelma herättää aina tuntemuksia.
Ninni, miksikohan minulta usein kysytaan enko pelkaa olla yksin? Ymparilla vain yksi naapuri (valitettavasti kohta kaksi), muuten vain villia luontoa. Ja kuitenkin keskustaan on vain kaksi kilometria matkaa...
Kirsi, pimeata on taallakin.
Isopeikko, miksei ukon murinaa kun vasyneena hermojansa levahtaa?
Kaikkea ei näe täältä kaukaa... siksi :)
Yes!
Kiva kun armas tulee kotiin. Kaksitulkintianen kuva, nuo valot voivat myös häikäistä.
Enregistrer un commentaire