Unenpuutetta

Eilinen oli pitka paiva.

Heratyskello soi viiden aikaan aamulla ja tunti myohemmin olin ulkona ensimmaista kertaa.

Kuudelta iltapaivalla alkoi eraan asiakkaan elakkeelle lahtemisjuhlat. Saavuimme paikalle viimeisina, puoli tuntia myohassa, mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa ennen kun kaikki shamppanjat oli juotu.

Kahdeksalta osa meista siirtyi ravintolaan niin kuin oli tarkoituskin tehda kun jaahyvaislahjat oli avattu.

Ruoka oli hyvaa, ja juomat myos. Tarinoita riitti jokaisen kerrottavaksi ja pian olikin aika lahtea. Kavimme viela kaikki pienella kuutamokavelylla melko tyhjilla kaduilla meren rannalla ennen kuin jokainen lahti omille teilleen.

Kello oli siina vaiheessa jo kahden paikkeilla. Paiva oli ollut pitka.

Ja aamulla kissat tietysti herattivat minut joskus kuuden aikaan, halusivat jotain pureskeltavaa. Joskus olisi mukavaa olla kissa, saisi nukkua ainakin kuusitoista tuntia vuorokaudessa.