Sirkka

Lapsuudenystäväni Ilkka lähetti viestin äitinsä poismenosta.

Vastasin näin.




Otan osaa suruusi Ilkka.

Muistan äitisi hyvin.

Muistan kun vanhempieni kanssa olin kutsuttu kylään vanhempiesi luo ja äitisi tarjosi kesäkeittoa ja kanaa.

Muistan myös kun hän avasi kukkakappansa Naantaliin ja kävin siellä katsomassa.

Siitä on jo kauan, mutta muistan myös äitisi äänen, hänen tapansa puhua. Itse asiassa voisin sanoa että kuuntelen häntä juuri nyt.

Jos hän kuulee mitä vastaan, toivotan hänelle hyvää matkaa.

Sinulle, Liisalle ja teitä ympäröiville toivotan voimaa kestää surua, jatkaa elämää.