
Iso peikko oli ilmestynyt kylän laitaan ja katseli sieltä kyläläisten touhuja. Kyläläiset huomasivat peikon.
Peikko onko mies vai nainen, utelivat kyläläiset uteliaina. Kysyivät toisiltaan tietoa, ja sepittivät selityksiä.
Nauru sillä on kuin naisen hörähdys, lanteet leveät kuin miehen. Suu on siniseksi sävytetty, huulet sielulukkaasti sikarinpätkää suukottelevat.
Peikon häntä piiskaa maata, mutta sitä eivät kyläläiset näe, sillä kaikkien huulilla on kysymys: Mies vai nainen onko tuo iso peikko?
Toinen käsi osoittaa miehekkyyttä, tunnellista herkkää peikon puolta, kyyneleitä, kun taas toinen vastakkaiseen suuntaan näyttää, naisellista leikkimieltä.
Kyläläisten lähettäminä pikkulinnut istahtavat peikon päähän, yrittävat vastausta löytää. Vetävät peikon tukasta hiuksia, rakentavat oljenkorsista tarinan ja sitovat sen kylän ympäri.
Muttei siitä selvitystä kukaan saa, ja kysymys on yhä huulilla kaikkien. Tuo iso peikko, onko mies vai nainen?
Pieni peikkotyttö seisoo tarinan ulkopuolella ja naureskelee. Hän tietää ettei peikko ole mies, ettei peikko ole nainen, vaan että peikko on peikko vaan!