mardi 11 octobre 2011

Itsemurhaehdokas

Olin autolla liikkeella viime sunnuntai-iltana kun kännykkäni soi. Se on lähinnä työkännykkä, eikä siihen soita juuri kukaan muutenkaan  kuin työasioissa. Kun se sitten soi sunnuntai-iltana ennakkoluuloni sanoivat minulle: Ongelma.

Langattoman langan päässä oli alaiseni joka kiihtyneenä sanoi. "Teen vielä huomenna työtä teille ja sitten lopetan."

Huomautin etta hänellä on viikko irtisanoutumisaikaa, mutta kiihtynyt mies selitti ettei hän voinut jatkaa koska hänestä oli sanottu että hän on vanha.

Vastasin hänelle olevani liikkeellä autolla, haluavani pysäkoidä johonkin jotta voisimme keskustella asiaista. Sain luvan.

Mitä hän sitten tekisi lopetettuaan työnsä? Tappaisi itsensä!

Itsemurhaehdokas nyyhkytti ettei hän voinut jatkaa koska hänen työtoverinsa A oli sanonut hänelle että B oli sanonut että hän (siis se puhelimessa oleva) on vanha. 

Huomautin hänelle etta me olemme suurin piirtein saman ikäisiä,  ja että minullekin sanotaan joskus että olen vanha, enkä kuitenkaan pistä siitä pahakseni. Lisäsin että on olemassa nuoria ääliöitä, siinä missä on vanhojakin ääliöitä. Tärkeintä on olla joko nuori tai vanha, olematta kuitenkaan ääliö.

"Mutta siitä lähtien kun A on meillä töissä, kaikki pitävät vain hänestä, eikä enää ollenkaan minusta. Minun työni on muuttunut paljon vaikeammaksi. A tarjoaa kaikille kahvia ja kaikki pitävät hänestä eikä kukaan pidä enää minusta!  Teen vielä huomenna työni ja sitten tapan itseni."

Keskustelua jatkoi monta minuuttia, kymmeniä varmaan, en katsonut kelloa, minun piti saada mies muuttamaan mielensa itsemurhasta,  ja myös pysymään töissä. Hyvää työntekijää ei kannata päästää tekemään itsemurhaa. Myönnän että ihmettelin samalla mistä saisin hänen tilalle nopeasti toisen yhtä hyvän työntekijän. Olenko siis itsekäs?


Sanoin että minä pidän hänestä. Han vastasi että hänkin pitää minusta! Hän siirtyi teitittelystä sinutteluun ja sitten takaisin teitittelyyn. Sekosi sanoissaan kokonaan.

Kunhan olimme keskutelleet siitä sun tästä, työtovereista ja asiakkaista, myös siitä miten kauan olemme toisemme tunteneet, ja mies loppujen lopuksi oli huomattavasti rauhoittunut, sanoin että hänellä on vielä lomaa ottamatta ja että hän voi pitää viikon vapaata ja levätä. Vastaus oli: "En halua lomaa, jos minun on pakko, niin voin ottaa sitten marraskuussa."

Minä en saanut maanantaivastaisena  yönä unta, mutta maanantaina mies oli niin kuin ongelmaa ei olisi koskaan ollut. Ja hän on tehnyt työnsä myös tänään, tiistaina!

Olettaisin että koko juttu on merkinnyt minulle paljon enemmän kuin entiselle itsemurhaehdokkaalle. Olen vielä kerran saanut huomata että (jotkut) miehet ovat pieniä lapsia, ja voivat pilkastua pikkuasioista. Lapsetkin kuulemma tekevät itsemurhaa paljon uskottua enemmän. Niin ainakin väittää viime aikoina julkistettu tutkimus.

Olen tänään tehnyt tilastoja jotka aion näyttää sunnuntai-illan keskustelukumppanilleni, sillä ne vahvistavat että eräät hänen väitteensä työasioista eivät pidä paikkansa. Minun on pakko tehdä näin, vaikka hän luultavasti on unohtanut koko jutun jo. Minä en pysty siihen vielä.


Mitäköhän olisi tapahtunut ellei minulla olisi ollut kännykkä mukanani sunnuntai-iltana? (Viikonloppuisin unohdan sen yleensä jonnekin...)




27 commentaires:

Mick a dit…

You leave me speechless. :|

hpy a dit…

ick, no wonder ;-)

Thérèse a dit…

Beaucoup plus de voyelles employees dans ta langue qu'en Serbo-croate ou l'on voit parfois cinq consonnes a la suite...
Il faut raler avec toi aujourd'hui ou pas?

hpy a dit…

Thérèse, aujourd'hui on ne râle pas.

isopeikko a dit…

Hyvin puhuttu. Peikko luulee, että yksi pieni kehoitus riittää usein, välittäminen.

hpy a dit…

Kiitos Peikko.

claude a dit…

Je reviendrai avec mon ancien navigateur pour tenter d'avoir une traduction de façon à capter ce que tu écris today.

hpy a dit…

Claude, c'est en étranger par discrétion.

namaki a dit…

et .... elles sont où les images ?

marja l'inconnue a dit…

Tärkeää on varmaankin löytää henkilö, joka osaa kuunnella oikeaan aikaan.
Sinä osasit ja sinä osaat.
p.s. Ja minäkin pidän sinusta hyvin hyvin paljon! :)

claude a dit…

Je n'arrive pas à obtenir la traduc, alors à demain !
Je me demande quand même si tu ne râles pas là, comme le soumet Thérèse.

hpy a dit…

Namaki, il n'y en a pas!

Marja, kiitos peeassasta.

Claude, c'est sans importance, mais tu peux en être sûre, je ne râle pas!

Cergie a dit…

"He Ao ! He Ao Tea ! He Ao Tea Roa !"

(Ceci est un petit cadeau pour toi)

hpy a dit…

Cergie,merci pour le petit cadeau auquel je ne comprends rien.

Cergie a dit…

Ainsi tu ne parles ni ne comprends le māori ?

"Un Nuage ! Un Nuage Blanc ! Un Long Nuage Blanc !"

http://en.wikipedia.org/wiki/Aotearoa

hpy a dit…

Cergie, absolument pas! Merci pour la traduction.

Anonyme a dit…

Tuo on kyllä kova paikka.Jos joku työpaikalla tai missä yhteydessä tahansa uhkaa ottaa itseltään hengen tai on sekoamassa, tuntee jotenkin olevansa vastuussa vaikka ei olisikaan. Tuo puhelinsoittohan oli jo avunpyyntö, ja ilmeisesti sait työntekijän rauhoittumaan ja itsetunnon vahvistumaan.Työelämän paineet ja ihmissuhdeongelmat ovat olleet viime aikoina esillä monenkin maan tiedotusvälineissä. Kokemustemme mukaan parinkymmenen vuoden ajalta sekä Saksasta että Ranskasta työelämä voi olla suomalaisin silmin katsottuna todella hurjaa, törmää asioihin, joihin ei Suomessa ikinä törmäisi. Ei voi muuta kuin toivoa parasta
paskeriville

hpy a dit…

Paskeriville, taalla saa lukea harva se paiva (ainakin silta tuntuu) ihmisista jotka ovat ottaneet itseltaan hengen tyopaikalla. Syita etsitaan milloin mistakin, usein syytetaan tietenkin tyonantajia, mutta tuskinpa syyn loytaminen on niin yksinkertaista. Varmaan monet seikat vievat itsemurhan, josta eras se etta uskoo, syysta tai syytta, etta ei enaa kelpaa mihinkaan.

claude a dit…

Je viens de me servir du traducteur google. Effectivement, tu ne râles pas. Même si la traduction est des plus alléatoire, j'ai à peu près compris de quoi il s'agit.
Il y a des fois, même si le bigo sonne un dimanche, il faut décrocher. On ne sait jamais qui est au bout du fil et pourquoi.

hpy a dit…

Claude, tu as tout dit.

claude a dit…

Merci !
Je n'aime pas ne pas comprendre qq chose.

Kutuharju a dit…

Huh, tärkeintä oli että löysit oikeat sanat, uskon että kun sinä sanot jotakin, sinua myös uskotaan. Olet niin suorapuheinen (näkee tuostakin rehellisyydestä, että heti olit kuitenkin miettimässä asiaa myös firman kannalta), mutta uskon että lopulta sellaista arvostetaan eniten. Jos joku luihu nuoleskelija olisi sanonut tuolle kandidaatille että pidän sinusta, olisi varmaan päättänyt päivänsä siinä paikassa siksi, että kukaan ei ole enää edes rehellinen ;)
Tunsin nuorena tyypin, joka aina ryypättyään aloitti itkun ja itsaripuheet, se oli kyllä riivattua kavereilleen, jotka pian päättelivät että se oli pelkkää puhetta eli huomionhalua (ei totetuttanut uhkauksiaan ainakaan niin moneen vuoteen kun hänestä vielä kuulin). Mutta mistä voi tietää. Sanotaanhan että uhkaus on jo hätähuuto eikä sitä koskaan pidä ottaa kevyesti. Toivottavasti asia puhutaan vielä kuntoon ja itsetuhoisilta ajatuksilta viedään mahdolliset syy / pohja. Kerroitko myös miten paljon arvostat juuri hänen työtään?

KooTee a dit…

Mikäli tulee tuollaisia asioita mieleen, soitan sinulle.

hpy a dit…

Kutis, muistaakseni kylla, se liittyi myos sihen etta asiakkaat pitavat hanesta ja luottavat haneen.

KooTee, haluatko puhelinnumeroni? ;-)

Sirokko a dit…

Olet ainakin hyvä ja luotettava työnantaja, kuinka monelle tulisi mieleen soittaa juuri pomolle itsemurha-aikeistaan, veikkaan että aika harvalle.
Suomalaisena tulee heti mieleen, että kaveri oli vähän ottanut ja vaipunut itsesääliin,mutta onhan sitä masennustakin. Vakavasti otettavia kaikki tuommoiset jutut kuitenkin.

Ina a dit…

Esimiehenä saa olla pappi, tuomari ja psykologi - aina kunakin kerrallaan.
Itsemurha-uhkausta ei voi sivuuttaa olankohautuksella, vaikka joskus sellainen saattaa olla pelkkää hysteriaa ja huomionkipeyttä.

En tunne tilastoja, mutta uskoisin, että itsemurhan tehneet harvemmin irtisanoutuvat työstään aikomuksensa takia. Eihän heitä tekonsa jälkeen voi kukaan haastaa työtuomioistuimeen.

Mutta raastava tilanne joka tapauksessa. Osasit hoitaa sen hyvin!

Sartenada a dit…

Johan oli tarina. Yleensä en kommentoi suomeksi, mutta tässä asiassa teen poikkeuksen. Minäkin olen vanha ja jo seitsemän vuotta sitten sanottiin minulle, että olen vanha ja niinpä minut irtisanottiin 999 muun kanssa.

Siitä alkoi taistelu oman minäni kanssa, sillä tunsin, että olen tarpeeton tässä elämässä. Onneksi oli perhe, joka auttoi ja saavutin itsekunnioituksen takaisin.

Kolme ja puoli vuotta sitten vaimoni irtisanottiin, siis siitä noin vain ja aikaa oli lähteä yksi tunti. Väittivät taloudelliset syyt, mutta naama ei kai miellyttänyt. Nyt oli minun vuoroni antaa tukea ja sitä olen antanut vieläkin, sillä hänen nykyinen työnsä on stressaavaa kiireisine aikatauluineen.

Hän oli puoli vuotta työttömänä ja sai kesken kävelyretkemme puhelun, että tuletko töihin. Hän tuli ja ensi viikolla alkaa se oikea ja virallinen eläke. Eli kuusikymppisenä ihminen voi saada töitä.

Muistaakseni sanoit, että miehet ovat pieniä lapsia. Tunnustan olevani sellainen pieni lapsi, mutta lapsikin voi olla herttainen, avulias, ystävällinen ja empaattinen ja minä olin vaimoni tukena ja olen vieläkin.

Kiitos erinomaisesta postauksesta, joka sai taas minut miettimään tätä ihmiseloa ja elämää yleensä.