jeudi 20 janvier 2011

Muistoja ja ajatuksia hujan hajan.

Laiskottelin viime lauantaina sohvalla Nefertitin kanssa, kun mieleeni tuli vanha suomalainen laulu jota en ollut muistellut, saati kuullut vuosikymmeniin.

Minun piti ihan mennä You Tubesta katsomaan miten se oikein meni, sekä sanoiltaan että sävelmältään, ja sieltähän löytyi Leif Wagerin laulamana Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinisilmiisi tuijotan. (Sanoista en ole ihan varma...)

Lötyi sieltä joku muukin esittäjä, mutta vaikken ole koskaan ollut Wager-fani, tämän esitys sopi muistikuviini parhaiten.

En koskaan Wager-fani! Tätä eivät varmaan monet entiset ystäväni ja tuttavani ymmärtäisi, näyttelijähän oli erittäin suosittu. Minua taas häiritsi jokin asia jota pidin teennäisenä hienostuksena. Ehkä se johtui filmistä. Saatoin tietysti olla väärässä. Luultavasti olinkin. Mutta miksen saisi olla eri mieltä? Smaken är delad som baken, sanoo ruotsalainenkin.

Vähän samaa hienostelua kuin se että joissakin suomenruotsalaisissa piireissä puhuttiin (puhutaanko yhä?) tuplakonsonanttein. "Min pappa har sju segelbåttar, hur många har din?" (Miksi kerskailet isäsi saavutuksilla? Etkö itse pysty mihinkään?)

Hienostelua ja kerskailua en tosin tavannut pelkästään ruotsia puhuvien keskuudessa. Sellainen ei välitä kielestä. Ja taisin olla sellaiselle pikkasen yliherkkä. Luultavasti liiankin.

Nuorena teininä olin kerran jäänyt yksin kesälaitumillemme Kultarantaan. Sellaista sattui, muttei kovin usein. Vanhempani olivat jossain muualla, Helsingissä ehkä, tai luultavammin matkoilla. Sekin oli harvinaista. Isäni oli aina töissä eikä ottanut juuri koskaan lomaa. Olin päivällä käynyt soutelemassa, Naantaliin ja takaisin, ja kiinnittänyt soutuveneen Munkkimäen laituriin, tavalliselle paikallensa.

Iltapäivän edetessä alkoi myrsky, josta kuuli että siitä tulisi voimakas. Mitään muuta ei kuullutkaan. Sähköt katkesivat, puhelinyhteydet myös. Olisin mielelläni mennyt katselemaan mitä tapahtui, mutta tajusin että minun oli syytä jäädä odottamaan myrskyn loppua.

Seuraavana aamuna puhelin soi. Pääpuutarhuri uteli olinko vielä elossa ja talo kunnossa. Sain samalla tietää että puistossa oli kaatunut puita, että veneitä oli kymmenittäin veden alla, myös lahden toisella puolen, Naantalissa. Sain myös tietää että päätökseni jäädä sisälle oli ollut oikea.

Päätin mennä tarkistamaan oliko soutuvene vielä paikallansa. Olihan se. Ainoita paatteja joka oli pysynyt aaltojen päällä. Olin siitä onnellinen, sillä olisin tuntenut itseni syylliseksi jos se olisi irtaantunut. Kultaranta II taisi olla vedenpinnan alla venevajassa. Tai ainakin täynnä vettä. Sellainen muistikuva on jäänyt silmäkalvolleni.

Jatkoin matkaani lehmusten alla. Tapasin siellä rouva K'n, joka toivotettuamme toisillemme hyvää päivää sanoi minulle "Mieheni, herra presidentti, kertoi minulle aikaisemmin aamulla että alueella on kaatunut 51 puuta."

Tarkasta määrästä en ole enää ihan varma, minua jäi ärsyttämään tuo "Mieheni, herra presidentti."

Eikä rouva tiennyt että minä tiesin että hänen miehensä oli tasavallan presidentti?

Ehkä silloin puhuttiin näin, mutta tällainen häiritsi jo siihen aikaan jatkuvasti uhmaikäistä minua. Häiritsee - tai naurattaa - vieläkin, kun joku alkaa "pudottamaan nimiä". Tosin ymmärrän nykyään että toisilla on tarve tuoda itsensä esille tällä tavalla. Ja varmaan olen itsekin niin tehnyt! (Joku voisi vaikka väittää että teen niin juuri nyt, mutta harva blogiystävänihän ymmärtää suomea, joten otan riskin.)

On muitakin asioita joita en ole ymmärtänyt. En eroa suomenruotsalaisten ja suomensuomalaisten välillä. Minusta kaikki suomalaiset ovat suomalaisia. Toisilla vaan on äidinkielenä suomi, toisilla ruotsi. Itse puhuin kumpaakin, nyt tosin vain ranskaa jo paljolti yli kolmekymmentä vuotta. (Blogi auttaa minua pitämään yhteyttä muihin kieliin.)

Suomessa kieliriidat eivät kuitenkaan ole meenneet niin pitkälle kuin Belgiassa. Joko sinne on saatu hallitus?

Työskentelin Brysselissä opintojeni jälkeen, suomalaisessa yrityksessä jolla oli sekä ranskaa että flaamia puhuvia asiakkaita. Eräs näistä, flaami, kieltäytyi puhumasta ranskaa ranskaa puhuville belgialaisille, vaikka hän puhui suomalaisten kanssa erinoimaisen hyvääkin ranskaa, ellei tietysti paikalla ollut belgialaisia. Silloin oli puhuttava englantia.

Jatkuvasti uhmaikäinen minä sanoi sitä hulluudeksi. En tosin asiakkaalle itsellensä. (Olisin saanut potkut.)

Miksi ihmisiä luokitellaan - ja miksi he luokittelevat itse itsensä - syntyperänsä tms mukaan. Minusta ihminen ei ole se miksi on syntynyt, vaan se miksi hän on itsensä kehittänyt. Tietenkin tämä kehitys riippuu myös olosuhteista.

Sain useita vuosia sitten kutsun Suomeen luokkakokoukseen. Menin, sillä menin samalla tapaamaan äitiäni. Itse asiassa olisin mennyt tapaaman äitiäni ilman sitä luokkakokoustakin.

Siellä oli muutama vanha opettajakin, joista ruotsin opettajani, jonka muistin mukavana ihmisenä joka ensimmäisenä oli tehnyt sinutkaupat oppilaittensa kanssa. Uudet ajat, uudet tavat ja nuori opettaja. Nyt hän sanoi minulle heti ensikäteen "Ja, det var du som bodde på slottet!" (Isäni virka-asunto.)

Olin pettynyt. Eikö hän muistanut minusta mitään muuta? Ei, hän oli virallista syytöstä nostamatta tuominut minut linnaan! Puolustukselle ei koskaan annettu sananvuoroa. Asiantuntojoilta ei pyydetty yhtäkään lausuntoa. Olin saanut elinikäisen tuomion, ja se on varmaan rikosrekisteriinkin kirjattu.

Eipä sitten ihme että laulaisin - jos minulla olisi ääntä ja korvaa - Nefertitille "Sua vain yli kaiken mä rakastan" tuijottaen samalla sen sinisiä silmiä. Kissat eivät katso ihmisten syntyperää, eivät kieltä tai koulutusta. Eivät myöskään pankkitiliä niin kauan kun ruokaa riittää. Kissat joko pitävät ihmisestä, tai ovat pitämättä.

Nefertiti pitää minusta, tarvitsee minua ollakseen onnellinen. Moumoune myös. Mutta Moumounella on ruskeanvihreät, kultaiset silmät. Minun pitää löytää sitä varten toinen laulu.

***

Vanhemmat ja isovanhemmat kertovat lapsillensa ja lastenlapsillensa muistoja menneisyydestä. Minulla ei ole lapsia joten kirjoitan ne blogiini. Itseäni varten. Psykoanalyysinä ehkä. Jotta ymmärtäisin miksi minusta on tullut se mitä olen.


Nuoren hpy'n vapaa töherrys UKK'sta kävelyllä ministeri Kleemolan kanssa Kultarannan puistossa Baldanin valokuvatoimiston valokuvan mukaan. Vuosilukua en tietenkään muista. Ehkä se löytyisi valokuvan takaa, jos löytäisin valokuvan jostakin.

30 commentaires:

Olivier a dit…

tout ca pour dire "joyeux anniversaire Claude" ;))

Daniel a dit…

Ho! qu'il est agréable de ronronner bien au chaud...
Bonne journée A +

claude a dit…

Je ne säis si lä phötö ä un räppört ävec le texte, öu le texte ävec le täbleäu, töujöurs est-il que je ne cömprends rien, mäis lä älörs que ke däl !
Merci Hélène pöur tes söuhäits !

✿France✿ a dit…

Je n'ai rien pu comprendre lol
Mais Olivier vient de m'aider
BON Anniversaire à Claude alors et bonjour à ton chat

Marguerite a dit…

Elle est bien foncée la queue de Néfertiti mais c'est bien la sienne.
Sympa ton tableau, parce qu'il joue sur la transparence et les vert. L'homme les mains dans le dos, s'il était plus mince et plus grand, serait DD.

claude a dit…

Pour ce soir, non pas de resto en amoureux. Mon Cghéri m'a déjà offert un n de chez Channel et il veut m'offrir un nouvel APN qui zoome mieux.
Faut peut-être pas pousser le bouchon trop loin, non !

Françoise a dit…

Super cool , zen les chats.

Sirokko a dit…

Minä olen allerginen kaikelle hienostelulle, mutta se tietenkin johtuu siitä että olen 'pequenot', sana jolla täällä erotellaan akanat jyvistä.
Maalauksesi on kuin suoraan Munkkiniemen kreivistä, tosin se taisi olla mustavalkoversio. Sinähän olet monilahjakas, maalaatko vielä?

ELFI a dit…

à force de traduire avec google ..je m'endors aussi!
selon la rumeur...bon anniversaire!

Ina a dit…

Olipa kiva lukea muisteloitasi!
Tuollainen hienostelu on aivan naurettavaa. Aika kummallista, että jopa rouva K sellaiseen sortui; luulisi hänen asemansa olleen jo niin vahva, ettei sitä olisi tarvinnut korostaa. Kai hölmömpikin tiesi kuka hän oli - tai hänen miehensä.
Ylipäätään aseman mainitseminen on relevanttia vain jos sillä on asian kannalta merkitystä. Esim. jos sanoo, että sejasen, metsänhoitajan, mielestä puiden harventaminen ei ole tarpeen. Kaatuneiden puiden laskeminsessa sen sijaan ei tasavallan presidentin asemalla ole mitään merkitystä. Kai ne osaa laskea kuka tahansa.

Sua vain yli kaiken mä raa'akaaastaan on niiin ihana, vaikka Leif Wager on minunkin makuuni vähän liian imelä, tai ehkä hänestä vain tyystin puuttuu huumori.

Ruskeille silmille on olemassa uudempi laulu: Tummat silmät, ruskea tukka, niihin kerran langeta sain .... Mahtaisiko se sopia Moumounille?

Anonyme a dit…

Tuli mieleen, että oikeastaanhan oli varsin vaatimatonta rouva presidentiltä, ettei hän olettanut itsestään selvästi olevansa tunnettu kaikille miehensä takia. :=) No, en tiedä, vaikea sanoa, kun en ollut läsnä tilanteessa ja kuullut äänensävyjä jne.

Belgian kieliriidoista tuli mieleen samantapainen tilanne Virossa viron ja venäjän välillä. Täällä missä asun, siis Suomessa, on kohtalaisesti virolaisia ja venäläisiä maahanmuuttajia. Kirjastossamme oli venäläinen työntekijä, joka toki puhui asiakkaille enimmäkseen suomea. Kerran sitten paikalle tuli virolaisella aksentilla puhunut asiakas. Hän sai puhelun kännykkäänsä ja puhui sinne sujuvaa venäjää. Kuultuaan tämän venäläinen työntekijä alkoi puhua, varmaan ihan automaattisesti, venäjää miehelle. Mies vastaili kuitenkin itsepäisesti ja vihaisesti suomeksi.

hpy a dit…

Korianteri, ehka olet oikeassa, silla mina oletin (olettaisin vielakin) ainakin etta rouva K tunsi minut! Ehka han ei muistanut kuka MINA olin. Nainkin on voinut olla;-) Miten mina olen voinut olla nain tietoinen omasta tarkeydestani!!! ;-DDDD

Simpukka a dit…

Mielenkiintoisia muistelmia. Kyllähän noita tittelitietoisia hienostelijoita aina kohtaa. Varmaankin se on heille tärkeää, menneinä vuosina vielä enemmän.
En minäkään nuoruudessani unelmoinut Wagerista, en vieläkään, liian imelää.
Kekkos-taulu on hieno, puistomaisema tuo mieleen Claude Monétin.
Suloinen on onnellisten kissojen kuvakin.

flo de nimes etudiant a dit…

tu sais je parle,pas cette langue tu sais
mais je vois ta belle photo

hpy a dit…

Sirokko, maalaus on jaanyt aikoja sitten. Joskus tekee mieli aloittaa uudestaan mutta tiedan ettei siita tule mitaan. Se on lahtenyt sormenpaista pysyvasti. Mina en kerta kaikkiaan osaa enaa. Muuten minakin olen lantlolla vaikka olen stadilainen. Ainakin eras vanha ystava sanoi minua aina lantlollaksi;-)

Bergson a dit…

j'ai pas tout saisi mais je suis d'accord pour la sieste

Thérèse a dit…

Deux chats qui dorment, deux hommes bien réveillés.

Daniel Chérouvrier a dit…

Et pour les adeptes du karaoke
http://video.filestube.com/watch,5b05abd496bf7cd803ea/Romanssi-Finn-Karaoke.html

isopeikko a dit…

Oli jännää kun ymmärsi tekstiäkin ja se muuttui kuviksi ajatuksissa. Miälenkiintoista.

Marguerite-marie a dit…

wouah!!!la traduction est plutôt ardue à décoder. Mais je trouve que tu as raison de nous parler de certains épisodes de ta vie , même si je n'ai pas tout compris je crois savoir que tu avais la sagesse de rester tranquille quand il y avait de la tempête..
Tu parles avec beaucoup d'affection de tes chats il faut avouer qu'ils sont craquants....

Marja a dit…

Sél à mour ;)

Solange a dit…

Tes chats sont adorables, mais comme je ne comprends pas je ne vois pas le rapport avec la peinture.

namaki a dit…

on les entendrait presque ronfler !

Sciarada a dit…

Ciao Héléne, I can not grasp the connection between the photo and the picture, I can only say that this pair of cats, at rest, is adorable!

Anonyme a dit…

Je nai rien compris. Heureusement, qu'il y a de belles images !!!!

medazerou a dit…

BON Anniversaire à Claude,et bonne nuit HPY.

SusuPetal a dit…

Name droppers on myös ihmislaji, jota en ymmärrä.

Maalauksesi henkii mennyttä maailmaa, ajatella, UKK kuvassa, vau.

Oli kivaa lukea ja ymmärtää teksti!

Fifi a dit…

Etre chats chez Hpy c'est le paradis !!!

Amalia a dit…

Kiva kun kirjoitat välillä suomeksi. Tuo kääntäjä antaa, niin kökkökieltä, että siitä ei saa selkoa. Ei kuulu Leif Wager minunkaan suosikkeihin. Varmaan samasta syystä kun sinulla. Voi laulaa Moumounelle (Ritva) rakas vihreänruskeat silmäsi... En nyt muista sanoja enmpää. Laulaa kuitenkin Esko Rahkonen.

hpy a dit…

Amalia, kiitos laulusta. KAvin kuuntelemassa. En muista sita ollenkaan vaikka olin viela Suomessa v 67.